Elämäntapainflaatio käytännössä



Kuvittele tilanne:
Takana on useampi vuosi kituuttamista ja hermoja raastavaa rahattomuutta. Niin kuin monen opiskelijan tapauksessa, ei työnteko opiskelujen ohessa ole ollut helppoa. Töitä on tullut tehtyä silloin tällöin, mutta sen vaikutus taloudellisesti on ollut varsin pieni. Sitä paitsi se on vain hidastanut opiskelujen edistymistä. Kuukaudessa käytettävät tulot ovat vaihdelleet 200 - 800€ välillä vuokran jälkeen, riippuen siitä paljonko olet töitä ehtinyt tekemään.

Olet joko käyttänyt aina kaiken mitä olet saanut tai joutunut miettimään hyvin tarkasti mitä ostat ja milloin. Taloudellinen niukkuus on kehittynyt siihen pisteeseen, että tuntuu kuin se hallitsisi koko elämää. Sitä on kumminkin kestettävä, koska jaksamalla opiskelut loppuun saakka on tulevaisuutesi paljon kirkkaampi taloudellisesti.

Vuosien uurtamisen jälkeen tilanne on vihdoin muuttunut. Olet juuri valmistunut opinnoistasi ja löytänyt työpaikan. Tulosi tuplaantuvat kertaheitolla, vaikka saatkin matalaa palkkaa. Voi sitä onnen tunnetta, kun voit vihdoinkin jättää taaksesi vuosia jatkuneen talousahdingon! Mitä kaikkea tällä uudella rahalla voikaan tehdä?

Unohdat taloudelliset ongelmat hetkeksi ja alat käyttämään rahaa, niin kuin kuvittelet normaalien ihmisten sitä kuluttavan. On mahtavaa, kun enää ei tarvitse miettiä ostaako naudanjauhelihaa vai sika-nautaa. Itseasiassa, enää ei tarvitse edes itse tehdä ruokaa tai ainakaan viikonloppuisin! Opiskelijalounaatkin ovat vaihtuneet korkeampilaatuiseen työpaikkaruokaan. Eihän opiskelijoiden lounaassa mitään vikaa ollut, mutta onhan tämä nyt selvästi laadukkaampaa.

Yhtäkkiä tajuat asuvasi vieläkin opiskelija-asunnossa, vaikka käyt jo töissä! Miksi ihmeessä? Etsitkin keskustasta hyvän asunnon mikä on lähellä kaikkea. K-marketkin löytyy lähes alakerrasta. Vuokra on kyllä kolminkertainen, mutta et enää ymmärrä miten pärjäsit entisessä asunnossasi. Ravintoloita on 10 kävelyetäisyyden päässä ja julkisilla pääsee mihin vain. Sitä paitsi olet vielä nuori ja kaverisi viihtyvät baareissa. Itse et ole enää niin innoissasi, mutta seuraat kumminkin. Ja kun asuu keskustassa, matka on usein lyhyt. Välillä kaverit haluavat muualle, mutta onneksi taksilla pääsee helposti kotiin yöllä.

Kaikki rahat mitä saat, myös menevät, mutta ei se haittaa, koska kerran sitä vain eletään. Suunnittelet yhteen muuttoa kumppanisi kanssa. Huomaatte, että yhdessä asuessa oikeastaan saa paljon isomman asunnon samalla rahalla, joten muutatte yksiöistänne kolmioon.

Urasi on jo alkanut ottaa tuulta alleen ja palkkakin nousee onneksi, koska auton hankkiminen alkaa kuulostaa hyvältä idealta. Se on kumminkin kallis ostaa. Nyt kun saatte yhdessä 1500€ enemmän käteen, niin teillä on varaa ostaa se auto. Menisi kumminkin vuosia säästää summa, eli päädytte ottamaan lainan autoa varten, siten kuukaudessa menee vain 800€ autoon. Tai ainakin luulette niin. Huomaatte, että bensa maksaa, vakuutukset maksavat, huollot ja katsastukset myös. Eihän tässä enää pysy perässä. No rahaa menee.

Tienaatte molemmat jo enemmän, kuin keskimääräinen palkansaaja, mutta säästöjä teillä on lähes kuukausipalkkanne verran. Pohdit välillä itseksesi tai työpaikan ruokalassa kollegoille: ”Miten kukaan pystyisi rikastumaan töitä tekemällä?”

Tilanne mitä kuvailin, on varmasti tuttu monelle. Se on tyypillinen kuvaus elämäntapa-/elintasoinflaation vaikutuksesta palkansaajan elämässä. Elämäntapainflaatio on siis ihmisten itse aiheuttama tilanne missä palkan kasvaessa omaisuuden ja/tai säästöjen määrä ei kasva läheskään samassa suhteessa. Lisääntynyt kulutus joko tietoisesti perustellaan sillä, että elämäntilanne on muuttunut ja nyt kulutuskin voi kasvaa tai sitten se kasvaa ikään kuin huomaamatta. Palkka lisääntyy ja uusien hankintojen tekeminen on helpompaa. Autoa ei tarvitse ostaa kerralla, koska lainaakin voi ottaa. Eihän 3%-5% korkoa tunnu kuukaudessa juuri miltään ja siten saa auton paljon nopeammin.

Aina löytyy uusia asioita mitä olisi kiva tehdä ja kun palkkaakin tulee lisää niin miksipä ei? Ongelma tässä ajattelussa onkin, että harvemmin halutaan luopua mistään. Luopuminen, kun tuntuu siltä, että se otettaisiin pois. Se mitä on saavutettu, on ansaittua. Miksi siis siitä pitäisi luopua? Tällaiset asiat kasautuvat ja lopulta ollaankin tilanteessa missä elintaso on parempi, kuin rikkailla, mutta oma fiilis on, että naapurin ruohikko on vielä vihreämpi. Ihminen on nopea tottumaan. Euron myötä elintasomme on noussut huimasti, mutta meistä usein tuntuu, kuin se olisi syy siihen, että joudumme ajamaan Audi A3:lla, koska tienaamme niin vähän, eikä ole varaa ostaa A6:sta.

Matkaillessamme valitsemme neljän tähden hotellin, aikaisemman kolmen tähden hotellin sijaan ja ihmettelemme miksi ruoka on nykyään niin kallista hotellin ravintolassa. Pakkohan se on pulittaa, ei kai sitä nyt mihinkään paikallisten suosimaan hieman ränsistyneen näköiseen paikkaankaan viitsi mennä. Sitä paitsi hotellin buffetissa on hyvää pitsaa.

Miten helppoa olisikaan säästää, jos tienaisi 80 000€/vuodessa. Aivan älytöntä ajatella, että tutkimusten mukaan 80 000€ vuodessa tienaavat eivät löydä rahaa säästämiseen!” Elämäntapainflaatio ei katso tuloluokkaa, mutta voisi kuvitella, että pahinta myrkkyä sille on nopeasti kasvavat tulot. Se että uudelle rahalle keksii aina uuden kulutuskohteen, vaatii jo hieman pohdintaa. Eihän kukaan itse kuvittele, että käyttäisi kaikkia rahojaan, jos tulot nousisivat 100% kerrallaan. Tuskin edes opiskelijat.

Herättikö kirjoitus ajatuksia? Saiko se sinut miettimään miten itse käytät rahaa?


Kuvalähde: Pixabay - Steve Buissinne

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Gofore listautumisanti – Turhauttavan kallista

Onko velallinen köyhä?

Mitä suomalaiset tienaavat ja paljonko siitä säästetään – Pohdinta suomalaisten taloudenhallinnasta