Hajauttamisen haitat, hyödyt ja oma kantani

Rgbstock.com - Sanja Gjenero

Hajauttaminen on ehkä yleisin neuvo mitä sijoittajille annetaan ja mitä sijoittajat pitävät tärkeänä. Itse en usko hajauttamiseen hajauttamisen takia. Eikö hajauttamisen hyöty ole jo aika loppuun käsitelty asia? Mielestäni ei. Mielestäni hajauttamiseen pitäisi suhtautua kriittisemmin. Ennen kuin kukaan päättää, että ”joo hyvä idea laitan kaikki rahani Nokiaan”, niin kannattaa miettiä miksi SE ei välttämättä ole hyvä idea.

Itsekin hajautan jonkun verran. Mutta toisin kuin muut, vältän hajauttamista. Suurin syy hajauttamiseen itselläni on, että en usko vielä pystyväni määrittelemään yrityksen arvoa tarkasti ja olemaan varma, että jokainen sijoitukseni on hyvä. Ostamalla useampaa yritystä vältän menettämästä samaa prosenttia kaikesta sijoitusvarallisuudestani, mikäli arvioni yrityksestä olikin huono. En kumminkaan hajauta vain hajauttamisen takia, haluan myös omistaa useampia laatuyrityksiä. Miksi sitten vältän monien yhtiöiden omistamista? En vain usko, että laatuyhtiöitä on pilvin pimein, enkä usko, että pystyn tunnistamaan jokaisen laatuyhtiön.

Tämä siis johtaa siihen, että omistamalla vähemmän yrityksiä, tarvitsee minun ymmärtää ja seurata sijoittamisiani vähemmän. Yleensä hajauttamista suositellaan, syystä että, kun on hajauttanut tarpeeksi niin ei haittaa, jos joku sijoitus ei onnistu. Tämä on mielestäni väärä syy hajauttaa. Jos lähtee hajauttamaan sen takia, että joku voi mennä pieleen niin silloin todennäköisesti joku menee pieleen. Enkö itsekin tehnyt näin? Osittain kyllä, mutta mielestäni omalla hajauttamisellani on ero, tutkin jokaisen yhtiön mahdollisimman tarkasti, sijoitan yhtiöön, kun uskon sen selviävän seuraavat 10 vuotta ja tuottavan yli markkinan keskiarvon. En siis edes ajattele hajauttamista ostaessani yhtiötä. Sen sijaan ajattelen ”tarvitsenko uutta yritystä vai yritänkö vain hajauttaa?”. Lainatakseni Warren Buffettia ” Sääntö numero 1. Älä koskaan menetä rahaa. Sääntö numero 2. Älä koskaan unohda sääntöä numero 1.”

Hajauttamisen hyödyt ja haitat voidaan summata tilastotieteellisellä perustelulla. Puhutaan ”suurten lukujen laista”, mikä tarkoittaa, että mitä enemmän otantaa sitä suurempi on todennäköisyys saada oletusarvon tulos. Eli sijoittamisessa, mitä enemmän hajautat, sitä suurempi todennäköisyys on, että lähestyt keskiarvoa. Toisin sanoen, jos hajautat paljon, pienennät riskiä hävitä markkinoiden keskiarvolle, mutta myös pienennät todennäköisyyttä voittaa markkinan keskiarvon. Kuten olen jo todennut aikaisemmin, on parempi vain sijoittaa indeksirahastoon, jos tavoittelee markkinan keskiarvoa, se pienentää riskiä entisestään ja säästää työtä.

En siis kannata yritysten haalimista, vaan rajoittamista. En myöskään usko, että yhden yrityksen omistaminen on kannattavaa, paitsi jos olet yrittäjä ja omistat vain omaa yritystäsi. En usko, että on yhtä yritystä mikä olisi ylitse muiden, mutta on harva yritys mitä voi ajatella ymmärtävänsä ja mikä todennäköisesti kasvaa yli markkinan keskiarvon. Jos se ei todennäköisesti kasva yli markkinan keskiarvoa pitkällä aikavälillä, miksi haluaisit omistaa sitä? On kumminkin hyvä huomioida, että on paljon yrityksiä mitkä kasvavat yli keskiarvon pitkälläkin aikavälillä, mutta vain osa niistä on oikeasti ymmärrettävissä. Loput kasvavat arvaamattomista syistä ja niihin hajauttamalla voit voittaa, jos arvaat oikein, mutta eikö olisi parempi vähentää riskiä ja ostaa vain ”varmoja” tapauksia?

Lopuksi haluan todeta, että kirjoitus perustuu omaan pohdintaani, eikä se suosittele hajauttamisesta luopumista. Tarkoituksenani on tarjota toisenlaista näkemystä yleisesti niin varmana pidettyyn toimintamalliin. Mitä mieltä itse olet? Oletko miettinyt asiaa? Mihin olet päätynyt?

Kommentit

  1. Itselläni on erittäin hajautettu salkku. Arvostan Buffettia sijoittajana ja ymmärrän hyvin, jos keskittää sijoituksensa muutamiin yhtiöihin.

    Hajautus kiteytyy tiukasti riskiin ja sen mittamiseen, talousteorioissa riskiä mitataan volatiliteetillä eli arvon vaihtelulla. Onko se sitten se todellinen riski, mitä sijottaja kokee. Mielestäni ei, se juuri tuo mitä tuossa Buffettin lausahduksessa sanottiin, sijoittaja ei halua hävitä rahaa. Riski on sitä, että sijoitus on tappiolla. Buffett on sanonut sijoituksen olevan ostovoiman siirtämistä toiseen ajankohtaan. Jos sijoitus on tappiolla ostohetkellä silloin sijoituksen riski on realisoitunut.

    Hyvin harva Suomalainen sijoittaja sitten miettii, että mistä hänen ostamansa tavara tulee. Öljyn hinta mitataan dollareissa ja euron heiketessä dollaria vastaan öljyn hinta yleensä nousee ja aiheuttaa inflaatiota lähes kaikessa tavaroissa. Esimerkkinä Norjan lohi käy pakkauskierroksen Aasaissa kuljetuskustannuksiin vaikuttaa öljyn hinta, kuten myös lohen hintaan, Norjan kruunu yleensä vahvistuu öljyn kallistuessa suhteessa euroon.

    Yllättäävän moni sijoittaa pohjoismaihin tai pelkästään Suomeen. Suomelle o pahimmissa skenaarioissa kuvattu tulevan Kreikan tie, valtio velkaantuu ja maa ei pysty uusiuintumaan. Sijoittamalla kotimaisiin yrityksiin voi 20 vuoden skenaariolla hyvinkin alentaa ostovoimaansa. Olemme nähneet lyhyellä aika jaksolla monen kaupan valtaavan Suomen Markkinoita ulkomailta. Gigantti, XXL ja Lidl muutamia mainitakseni. Samaan aikaan meitä on kadonnut Markantalot, Anttila ja Suomen lähikauppa/ entinen E-liike muutamia mainitakseni. Onko Suomalaiset oikeasti kilpailukykyisiä ja vahvoja? Miksi vain harva yritys kasvaa ulkomaille? Montako suomalaista yirtystä tiedät, jonka kasvu on yli 20% tai ROE yli 50%. Tämmöisiä löytyy, mutta ovat harvassa kotipörssissä.

    Minusta on erittäin hankala arvioida kuinka pitkään voittokulku tietyllä yrityksellä jatkuu. Tunnistan kyllä hyviä bisneksiä mielestäni hyvällä arvostuksella. Tulevaisuutta pystyy arvioimaan noin 6 kk eteenpäin ja tunnistamaan trendejä. Pidän arvoimista mikä tuottaa 20 vuoden päähän parhaiten mahdottomana. Esimerkkinä öljy voi olla vuoden päästä 50$ tai 150$, kumpi se on merkittävä vaikutus erittäin monen yhtiön bisneksen tuottoon kustannusten kautta. Tällä on vielä pieni vaikutus 10 tai 20 vuoden tuottoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiitos hyvin perusteellisesta kommentista! Hyvää argumentointia. Ymmärrän myös tuon kannan. Onkin mielenkiintoista nähdä miten oma strategiasia toimii pitkällä aikavälillä, eli noin 10-20 vuodessa. Lähestyykö se 8% vuosituoton keskiarvoa vai onnistutko voittamaan markkinat Peter Lynchin tyyliin hajauttamalla todella moneen yritykseen.

      Mitä Suomen talouteen tulee, niin en tiedä, voi olla, että joudumme uuteen kriisiin (olemme juuri nousemassa edellisestä), mutta en usko sen olevan pysyvä tilanne. Mikä vain johtaa siihen, että sitten saa halpoja osakkeita, kun uskaltaa ostaa. Jos tosiaan käy niin, että Suomi lähtee pysyvään alamäkeen, niin moni muukin asia menee huonosti. Siinä vaiheessa jos eroamme EUsta niin alan itse panikoimaan ja alan hajauttamaan maantieteellisesti. Mahdollisuudet muuttaa muualle tilanteiden huonontuessa hankaloituu. jne.

      Poliittinen riski on yleensä kumminkin yliarvioitua, eivätkä markkinat aina toimi niinkuin niiden pitäisi. Kuten muussakin filosofiassani, pyrin pitämään asiat yksinkertaisina, katsotaan miten käy.

      Itsekkin pidän 20 vuotta liian pitkänä aikana arvioida miten yrityksellä silloin menee. En perusta, osta ja unohda strategialle, mutta ostaessani yrityksen pitää näyttää siltä, että se voi kasvaa 10 vuotta ainakin. Jatkan sijoitusteni seuraamista ja jos joku yritys ei enään ole se yritys mihin aikanaan sijoitin, niin sitten se häipyy. Sitä en vielä tiedä miten tunnistan tälläisen yrityksen, onnistunko siinä, vai odotanko vain liian pitkään. Sekin jää nähtäväksi.

      Toivottavasti en ole valinnut väärää strategiaa näin aloittelijana, koska todellisen onnistumisen näkee vasta pitkän ajan päästä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Touko-kesäkuun tylsät sijoitukset ja tilannekatsaus

Huhtikuun sijoitus: Citycon

Sijoitukseni ylittivät 50 000€